Moni oli varmaankin jo ehtinyt ajatella, että marsilaiset olivat kaapanneet minut tai että salamurhayritykset minuun olivat vihdoinkin onnistuneet, mutta suureksi harmiksenne palaan ruutuun kumoten kaikki teorianne. Huonot uutiset ovat, että osa on tavallista lyhyempi, mutta vastapainoksi jatkoa on taas tulossa nopeammin (:

Mikä on herkullinen, kätevässä purkissa säilytettävä, halpa, yksinkertainen ja rehellinen, koruttomalla mausteella höystetty juoma, joka sopii niin absolutistille kuin vegaanillekin? Yksi sana riittää vastaamaan: purkkiherkku!

Purkkiherkulla nämä opiskelijat siis elävät, ja ravintoaineiden puute alkaa jo näkyä tyttöjen ilmeistä. (Annan meikit :D)

Illat pitenivät kampuksella, ja opiskelijamme joutuivat menemään entistä aikaisemmin nukkumaan vain herätäkseen siihen tietoisuuteen, että uuvuttavan tylsä luento oli alkanut viisi minuuttia sitten. Aikaa ei jäänyt muiden opiskelijoiden järjestämille kekkereille tai yhteisille illanvietoille.

Aamu-unisista toivottomin tapaus oli Anitta, joka joutui usein kestämään muiden naurut marssiessaan luennolle pyjamassa.

Väsymys paistoi nuorista, sitä ei käynyt kiistäminen.

Mainittakoon tässä nyt myös se, että Brianin pitkäaikainen tyttöystävä Anna Kiljunen siis muutti saman katon alle poikaystävänsä kanssa, ja pääsi näinollen osakunnan jäseneksi.

Chrissy huvitteli lukemalla postilaatikosta löytämiään vanhoja rakkauskirjeitä, jotka oli osoitettu "miss Bridget Shadowlle". Allekirjoittaneeksi Chrissy havaitsi Veli Vennamon. Oli romanttista haaveilla, kuinka oma äiti ja isä olivat joskus olleet nuoria, ja - ah, niin rakastuneita!

"Sun silmäs on kuin huumetta,

Katseestas saan kuumetta,

Hymys hellä, sievä niin,

Oi, mä vaivun unelmiin!"

, Chrissy tavaili ruusuntuoksuiselta paperinpalalta. "Surku, ettei äiti koskaan lukenut näitä, se hutilus kun ei vieläkään muista hakea postia", Chrissy mietti haikeana, muttei myöntänyt itselleenkään, että kaipasi jotakuta, jolle kirjoittaa jotakin vastaavaa. "Ei, minun on oltava kova. En saa ajatella moisia", hän kuiskasi hiljaa.

Chris puolestaan löysi piristystä päiviinsä video- ja tietokonepelien ihmemaasta.

Anitta oli onnistunut hankkimaan jostain ruokamyrkytyksen.

Anna oli ilmeikäs tyttö, mutta mistä noin kummallinen virne voi johtua?

Siitä, että Brian kouraisi Annaa takapuolesta. Tyttö oli hämmentynyt, yllättynyt ja sekavasti onnellinen, kaikkea yhtä aikaa. "Pitäisikö tässä itkeä vai nauraa?", Anna kelasi mielessään romantiikkaoppaiden ohjeita vastaaviin tilanteisiin.

Toinen kuitenkin ehti ensin. "Tarkoitin", Brian kumartui halaamaan tyttöään. "Tuletko vaimokseni?" Brian katsoi Annaa syvälle silmiin, ja hymyili onnellisemmin kuin koskaan aiemmin. "Tulen", Anna mumisi hämmentyneenä, ja sinetöi sanansa suudelmalla.

Hetkeä myöhemmin Anna pysähtyi miettimään äsken tapahtunutta. "Olenko valmis tähän? Tätäkö minä haluan, hänkö on Se Oikea minulle?" "Kyllä", Annan sydän kuului vastaavan, ja niin päätös oli lopullinen.

Vuorokautta myöhemmin Anna tarttui puhelimen luuriin, ja näppäili vapisevin sormin yliopiston kanslian numeron. Brian seisoi vieressä hymyillen rohkaisevasti. "Anna Kiljunen, päivää. Haluaisin keskeyttää opintoni..."

Kun asiat oli selvitetty, oli Kiljusen tytön aika kasvaa aikuiseksi.

Vielä osakuntatalolta lähtiessään Anna kertasi itselleen, että päätös oli ollut oikea. "Brian on elämäni mies. Häntä minä rakastan."

Sisällä Annan "elämän mies" valmistautui hänkin kasvamaan ja jättämään kaiken vanhan taakseen.

Ja ilmeellä hän jätti yliopiston.

Brianin ja Annan lähdettyäkin jatkui purkkiruokaperinne. Niin hyvää, niin kevyttä.

Ja ruokamyrkytys se vain jaksoi kiusata Anitta-rukkaa.

"Anitta, sano rehellisesti, olenko minä niin komea että ansaitsen sinut?", Chris tuskaili tyttöystävälleen. Anitta naurahti keinotekoisesti ja heilautti suortuviaan. "Sun se pitäis tietää". Christopher vetäisi terävästi henkeä. Mitä Anitta tuolla tarkoitti? Eikö se rakasta minua?

Jollain muullakin oli vastakkaisen sukupuolen valloitus meneillään, puhelimen kautta tosin.

Miehistä puheen ollen, Christina ja Anitta tekivät yhdessä sopimuksen, että laihtuisivat valmistujaisjuhliin mennessä kymmenen kiloa, ja kyllä ne pojatkin varmaan enemmän tykkäisivät hoikemmista tytöistä. Mitäs muuta siitä seurasi kuin nälkää ja pahaa oloa.

Chris yllättyi (en tiedä iloisesti vai vähemmän iloisesti) löytäessään isänsä televisiota katselemasta Chrissyn huoneesta. Mitä hän täällä teki?

Vielä enemmän Christopher joutui ymmälleen, kun isä alkoi vuoroin sadatella, vuoroin karjua.

"Isä, mitä sä täällä teet?"

"Minä mitään tee, minä olen, etkö näe?"

"Mutta miksi sä karjuit ja kiroilit äsken?"

"Karjuit? Minä nauroin, ettäs tiedät!"

"Se on sekoamassa", Christopher mietti, muttei sanonut mitään. Hymy kirposi väkisinkin huulille, vaikka tilanne ei todellakaan ollut hauska.

"Ja missä kunnossa sä oletkaan, ihan suttuinen ja haiseva!" Chris tokaisi ajattelemattomasti. Veli ei vastannut.

Seurasi syvä hiljaisuus.

Lopulta koko tilanne alkoi ärsyttää Christopheria, ja tämä ajoi isänsä pois huoneesta. "Stnan isäukko, pitikö senkin tulla pilaamaan kaikki", hän mutisi vihaisena.

"Poikani, millä naisen saa hurmattua?"

"Osta sille vaikka kengät, naiset tykkää kengistä."

"Niin, kengät, kengät... "

"Isä, ootsä ihan okei?"

"Joo... kengät. Hyvä! Kengät!"

"Pihjalalehdon Kenkä... alennusmyynti... Kengät, juuri niin, kengät! Mariannen voi hurmata kengillä!", Veli mumisi lukiessaan sanomalehteä vessanpöntöllä.

"Yhh, mikä haju.. kengät eivät saa haista! Marianne inhoaa löyhkää!"

Taitaa tuo tosiaan olla vähän pimpeli pom kun tuollaisia horisee.

"Isä, me ajateltiin, että sun olis paras mennä kotiin äidin luo nukkumaan. Lupaathan, ettet eksy matkalla?" Chrissy rauhoitteli isäänsä halaten tätä samalla. Nainen näki, että Velillä ei ollut ihan kaikki kotona, ja tiesi että Bridget näkisi sen myös. "Nuku hyvin, isä!"

"Chrissy, pieni lapseni..." Veli yritti vielä viivyttää, mutta Christina sanoi napakasti hyvää yötä, ja saattoi isänsä ovelle.

Velin lähdettyä elämä jatkui entisellään. Nyt Christinan ja Christopherin mieltä tosin painoi isän outo käytös. Nuoret kuitenkin työnsivät ajatuksen isän sekoamisesta pois mielestään, ja jatkoivat opiskeluaan. Sitä vartenhan täällä oltiin.

Myös Anitta panosti entistä enemmän opiskeluun arvosanojen äkkiä laskettua.

Niin, elämä jatkui, ja purkkiruoka maistui. Purkissa sen salaisuus!

___________________________________________________________________________

Jatkoa tulee vasta sitten, kun perheemme palaa matkalta ensi perjantaina tai siis sen jälkeen. Pahoittelen lyhyttä osaa, mutta voi sitä kai silti kommentoida? Hyvää kesää kaikille!