perjantai, 14. marraskuu 2008
16. Kuusipuiden katveessa
Pikahäidensä jälkeen olivat Anitta ja Christopher siis lähteneet romanttiselle lemmenlomalle Kolmijärvelle, josta Shadowit omistivat pienen mökin. Tervetuliaissuudelmat vaihdettiin aaltojen kuiskeessa.
Anittan maha oli kasvanut jo niin isoksi, että jopa Chrisin oli pakko uskoa, että hän todella oli tulossa isäksi. Silti oli yhä vaikeaa ymmärtää, miten oman vaimon sisällä saattoi kasvaa toinen pieni sim.
-Tuituitui! Mitäs isin pikku piiperoinen! Chris leperteli vatsalle Anittan katsellessa miestään huvittuneena mutta tavattoman ylpeänä.
-Au! Tunsin sen potkaisun! Tämähän on kapinallinen lapsi, ties vaikka syntyisi etuajassa meidän kiusaksemme.
Chris todella nautti saadessaan levätä kuusipuiden varjossa, ilman kiirettä mihinkään. Oli ihanaa, kuinka saattoi vain maata paikallaan kuunnellen puiden suhinaa tietäen, että oli turhaa murehtia mitään. Yliopistoaika tuntui kaukaiselta pahalta unelta.
Pitkästä aikaa hän jopa uskaltautui lukemaan yliopistosta karkaamisen jälkeen - tosin vain vuosien takaisia juorulehtiä.
-Jessika Alpakka on jälleen raskaana, vaikka erosi vasta viikko sitten puolisostaan! Ja mitä kummaa, Annaliisa Jolisella on taas uusi rakas!
Voi kuinka meitä kiinnostaa, Chris...
Anitta kuitenkin keskeytti miehensä lukemispuuhat liittymällä seuraan.
Ja arvaahan sen, miten siinä kävi. Ei rakastunut pariskunta pysynyt toisistaan erossa hetkeäkään.
Pelehdinnän jälkeen molemmat osapuolet tunsivat itsensä väsyneiksi mutta onnellisiksi.
-Jospa mentäisiin ottamaan aurinkoa, Anitta ehdotti ja Chris nyökkäsi autuaan näköisenä.
Aurinko porotti kuumasti ja Anitta pelkäsi kauniin ihonsa kärähtävän, joten hän joutui levittämään aurinkovoidetta miltei puoli tuntia ennen kuin oli tyytyväinen.
Chris viis veisasi moisista naisten hömpötyksistä. Jos kärähdetään, niin sitten kärähdetään oikein kunnolla. Punainen ihohan on tosi kuuman näköistäkin.
Lomalla piti ottaa rennosti, eikä kumpikaan jaksanut laittaa kunnollista ruokaa, joten yllensä pariskunta söi voileipiä tai paljonpuhuttua purkkiherkkua.
Chris päätti ottaa oikeuden jättää ruokatavat kokonaan kaupunkiin. Onneksi Anitta ei nähnyt kuinka hänen tuore aviomiehensä piereskeli ja nuoli lautastaan, olisi Chris saattanut saada satikutia.
Mutta Anittan raskaus oli raskas, ja välillä neidon oli kesken päivänkin vain mentävä nokosille, vaikka oli aamullakin nukkunut puoleenpäivään asti.
Sillä välin Chris oli hullaantunut löytäessään rannalta simpukoita.
-Nämä minä annan Anittalle kunhan hän herää, Chris mietti tyytyväisenä löytöönsä.
Lopulta hän kuitenkin kyllästyi hiekan kupsuttamiseen, ja huomasi olevansa hiestä märkä.
Pulahdus suolaiseen meriveteen teki hellepäivänä terää. (Ja katsokaa, miten komea hän on!)
Hiljalleen alkoi ilta hämärtyä, ja kylän valoja sytyteltiin. Tässä näettekin itse mökin ensimmäistä kertaa. Kasvihuoneen näköinen on siis eräänlainen katettu terassi lepotuoleineen. Mökin oikea puoli on sauna, ja toisella puolella on vain pienenpieni keittiö. Chris ja Anitta nukkuvat pihalla teltoissa, ja lisäksi tontin toisella laidalla on pieni ulkohuussi.
Tässä siis näette teltat. Ja Anitta nukkuu...
Anitta halusi kokeilla vaahtokarkkien paahtamista romanttisella leirinuotiolla. Ikävä kyllä mustiksi palaneet vaahtokarkit maistuivat kaikkea muuta kuin hyviltä, mutta tässähän on kyse enemmänkin kokemuksesta kuin suuresta makuelämyksestä.
Olikohan joku lisännyt vaahtokarkkeihin unilääkettä? Anitta nimittäin nukahti heti syötyään - seisaalleen! Tämä raskaus on todellakin uuvuttava.
Ja vielä keskipäivälläkin Anitta nukkui, raahauduttuaan puolenyön aikoihin telttaan.
Ja sillä välin kun Anitta -ylläri pylläri- nukkui, oli Christopherilla aikaa rakennella hiekkalinnoja huikeilla nollalla luovuuspisteellään. Lopputulos oli varsin *rykäisy* persoonallinen...
Mutta miksi Anitta heiluu murhanhimoisen näköisenä kirves kädessään?
-Jos nyt tulisi napakymppi niin olisin jo mestari tässä lajissa...
-No voi sun! Meni vähän huti!
Ahaa, hän pelaa kirveenheittoa eikä suunnittele miehensä salamurhaa.
-Sä näytit äsken ihan ufolta kun heitit kirveen, just tällänen ilme sulla oli, Chris kikatti ja elehti kummallisesti.
-Ite oot ihan toiselta planeetalta, Anitta hihitti.
-Aika ihana ufo kumminkin, Chris jatkoi ja veti Anittan lähelle itseään suudellen tätä hellästi. Nainen hymyily lempeästi ja kuiskasi
-Nyt sä veit mut toiseen ulottuvuuteen.
Illalliseksi nautittiin romanttisesti purkkiherkkua kulahtaneen kamiinan lämmössä.
Ja voitte jälleen arvata mitä tapahtui, kun tämä pariskunta yritti nukkua samassa teltassa. Eihän siitä muuta syntynyt kuin pomppivia telttoja ja hillitöntä kikatusta.
-Ihana yö, Anitta kuiskasi nuotion loimutessa ja lämmittäessä hänen palelevia varpaitaan.
-Kuu ei koskaan paista näin kauniisti eivätkä tähdet näytä näin kirkkailta kaupungissa, Chris myönsi.
Rakastavaiset paahtoivat toisilleen vaahtokarkit ja supisivat helliä sanoja yöhön.
Anitta kuitenkin rikkoi herkän tunnelman.
-Kato, lentävä mulk... siis kurkku!
Ja samassa läsähti Chrisin naamalle iso vesi-ilmapallo.
-Juuri tuon takia minä sinua niin rakastan. Kun sinusta ei koskaan tiedä, sinua ei voi tuntea liian hyvin, Chris naurahti ja heitti vaimoaan toisella pallolla.
Kohta Anitta jo kutsuikin puolisoaan kanssaan iltauinnille
-Kuuuultaaaaaa! Tule uimaan niin leikitään vesihippaa!
Oli vain pakko tunkea tämä kuva tänne, se on niin kaunis.
Chris hoiti hellästi mökin minimaalista kasvimaata, vaikka kasvit tietenkin kuihtuisivat heidän lähdettyään. Mutta mitä siitä, oli niin mukavaa katsella kuinka ne kasvoivat ja vahvistuivat että tuntui mahdottomalta että ne saattaisivat kuolla.
Chris nautti myös tavattomasti saunomisesta, se sai veren kiertämään suonissa niin että tunsi taas olevansa elossa. Kuumassa ajatuksetkin juoksivat sutjakammin.
Ja saunasta tullessa on niin raukea olo ettei mikään tunnu paremmalta ajatukselta kuin pienet päivänokoset viihtyisällä lasiterassilla.
Miehensä nukkuessa Anitta lähti pienelle kävelylle kiertelemään lomakylän keskustassa.
Perhoset lentelivät viimeisenä lomapäivänä riemuissaan päästessään taas tontin kuninkaiksi.
Viimeisenä iltana kuu paistoi kauniisti luoden koko paikalle hopeista valoaan. Meri näytti niin kiehtovalta, ettei yksikään simsielu olisi voinut vastustaa kiusausta mennä keskiyöllä rannalle, ja niin tekivät myös nämä onnelliset lempiväiset. Sinä yönä ei paljon nukuttu.
Seuraavana aamuna olikin sitten lähdön aika. Matkalaukut pakattuaan Anitta ja Christopher hyppäsivät taksiin, jonka oli määrä viedä heidät kotiin.
___________________________________________________________________________
Että tämmöistä tällä kertaa. Ja ei, en lopeta tajuttuani miten paljon teitä lukijoita on!
Kommentit