Edellisestä osasta onkin hurahtanut jo miltei kuukausi, mutta nyt sain koulutyön ohella kuitenkin tehtyä osan. Toivotaan, ettei pidemmänpuoleinen tauko ole häirinnyt kamalasti. Mutta siirrytäänpäs osan pariin:

Alkuun maisemakuva Pihlajalehdosta, jossa Shadowit asuvat, että saatte jonkinlaisen kuvan siitä, missä ympäristössä kaikki tapahtuu. Jos liikuttaisiin pari, kolme senttiä oikealle, nähtäisiin itse kartano, ja toisella puolen katua Andrewin ja Ashleyn asunnot. Vasemmalle liikkuessa taas nähtäisiin silta veden yli. Mutta itse tarinaan:

"Oletkos huomannut mikä komistus se Bridgetin miestuttava on?" Enni kehui Velille. "Njuu.....", Veli mumisi hajamielisenä, mutta hänen äänestään saattoi erottaa pienen sirun mustasukkaisuutta.

Christinan lellivauvan asema ei ollut kadonnut minnekkään, vaikka tyttö kasvoi kohisten. Kaikki neljä aikuista touhottivat tytön ympärillä kuin kissa kuuman kalan. 

Pian tytön asema kuitenkin tulisi muuttumaan: Bridgetin maha pomppasi töistä tullessa, eikä kyse ollut lihomisesta tai muustakaan inhottavasta. Jouluaattoyönä oli siis saatu alulle uusi lapsi neljänteen sukupolveen! :) (Juu, latasin raskausvaatehakcin. Pai pai, Maxisin yököt äitiysvaatteet!)

Vaatteiden vyö kiristi pyöristyneen masun kohdalta, joten Bridget tonki vaatekaappia hetkisen, ja hänen kääteensä tarttuivat Nicolen, hänen isoäitinsä vanhat vaatteet. Paita oli sopivan löysä odottavalle äidille, joten nainen vaihtoi vaatteensa. (sori katot... :/)

Sillävälin Enni oli saanut joltain kumman taholta flunssan, ja Anthonyyn iski paniikki. Miehen mieleen muistui jälleen elävänä Lauran kuolema, ja samalla sen perimmäinen aiheuttaja: ihan tavallinen flunssa. Onneksi Enniin tarttunut virus ei ollut pitkäkestoinen, ja Enni parani nopsaan. Anthonykin saattoi taas nukkua yönsä rauhassa ilman vainoavia ajatuksiaan.

Muttahei, mitäs tämä nyt on olevinaan? Huonoa pilaa? Ehei, kyllä se nyt vain on niin, että meidän ruma Ennyliiniskämme on raskaana, toivotaan että tämäkin on jouluaattoyön tuotoksia, eikä minkään Benjaminin kanssa teltassa vietetyn yön ansiota... really hope that!

Näin kannattaa muuten tehdä raskaana ollessaan... Ennillä tuota aivokapasiteettia kyllä kieltämättä piisaa...

Enni eksyi höyhensaarille...

...niin monta kertaa, että ihan nukuttaa....*haukottelee*

Kyllä nämä raskaana olevat mammat ovat sitten viehättäviä käytöstavoiltaan...

Suvaitsivathan mammat sitten lopulta herätä, vaikka kylläpä kesti... Molemmat ovat selvästi kummissaan, heillä on sellaiset "nomitestässänäinpääsikäymään"-ilmeet.

Ja niin sitten seuraavana aamuna molempien mammojen vatsat pomppasivat, ja molemmilla oli ilme yhtä ällikällä lyöty.

Aika riensi uusia pikkuisia odotellessa, ja Christinan pikkuisuusikä oli pian ohi. Tyttö kurkotteli jo innoissaan kakkuun <3

Anthony tuli juuri sopivasti töistä kotiin nähdäkseen tyttärentyttärensä kasvavan. Taisi olla aikamoinen shokki.

Oikein soma tytöntyllerö Chrissystä kehkeytyikin.

Chrissyllä oli paljon sanottavaa maailmalle muunmuassa pikkutyttöjen kohtelusta, ja nyt kun hän vihdoin oli kylliksi pitkä yltääkseen telepompterin mikrofoniin, ei riemulla ollut rajaa. Tästä neidistä kasvaa kyllä vielä ajattelevainen nuori nainen.

Chrissy ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi kasvavaksi - vai pitäisikö sanoa vanhenevaksi - sillä myös Anthony tunsi tutun kieputtavan tunteen sisällään.

Rypyt ja reumatismi eivät kuitenkaan nyt jo vanhemman herran menoa haitanneet - vain pikainen tyylinmuutos charmantiksi ukkomieheksi, ja taas mentiin! (:

Niinno, en tiedä oliko se meneminen sittenkään niin hyvä asia, kun se johti tulipaloon... Onneksi suuremmilta tuhoilta vältyttiin, mitä nyt Velin ja Anthonyn kulmakarvat vähän kärähtivät...

Ainiin, ja sitten taas näitä loputtomia uudistusesittelyjä. Chrissy ei enää mahtunut nukkumaan vauvankehtoon, joten entinen Joonatanin kammari kunnostettiin kahden lapsen makuuhuoneeksi. Onnistui mielestäni todella hyvin :)

Samana päivänä saatiin vielä kolmaskin yllätys: Bridgetin toisen lapsen oli aika tulla maailmaan!

Synnytys ei ollut tällä kertaa kovinkaan rankka, ja tulokseksi saatiin mustatukkainen poikalapsi, Christopher.

Myös Enni synnytti, samaan aikaan tottakai. Ennin lapsonen oli tyttö, jonka Enni suuressa viisaudessaan Anthonyn ollessa töissä kastoi Benjaminaksi. *Reps*, Enni, ei tuohon paljon muuta voi sanoa. Anthonyn lapsella on Ennin salarakkaan nimi. "Mutta alkaahan se B:llä niinkuin pitääkin" Enni, nyt ei selittelyt auta, eikä koiranpentusilmät.

Vanha lastenhuone oli jäänyt liian pieneksi, joten sitä muutettiin. (Milloin pääsen eroon tästä jatkuvasta talon muuttelusta??)

Christinan ensimmäinen koulupäivä sujui kai hyvin, kun todistuksessa seisoi kasi puokki.

Chrissy oli raahannut mukanaan koulusta myös tämän tyttösen, Alisan.

Enniä alkoi tympiä vanha makkari, joten se sai kokea naisen kosketuksen. (ja taas...)

Kun isi tuli töistä, Chrissy juoksi innoissaan halaamaan tätä, mutta Veli torjui halauksen hyvin kylmäkiskoisesti. Tyttöparka taisi saada traumoja.

Sisällä Chrissy purskahti lohduttomaan itkuun. "Ne ei rakasta mua enään.." tyttö nyyhkytti.

Enni! Tämä ei ole totta! Nyt menit liian pitkälle pettämisessäsi!!!

"Kuinka saatoit! Minä luulin, että rakastit minua oikeasti, eikä ikäeromme haitannut. Ulos minun talostani!"

"Ulos!" "Mutta Anthony, kyllä minä sinua rakastan! Minä vain..." "Ja anna vihkisormuksesi!"

Byähhähhääääää..... Huomatkaa taustalla, Anthonyllekin tuli pisut housuun kaikesta tästä perhedraamasta.

Christina-parkakin nyyhkytti lohduttomasti. "Miten mummi saattoi pussata muuta miestä? Se on ihan kakka-aivo!"

Niin Enni katosi pimenevään yöhön.

"Niin, juuri se vaalea kissa. Karkasi eilen. Niin. Kiitos! Kuulemiin." Selkokielellä: Alessiina karkasi Ennin ja Anthonyn eroamisiltana, varmaan kissakin oli aistinut ilmassa olleen jännitteen.

No, kyllä Ennin ja Anthonyn erosta seuraavaan päivään mahtui jotakin hyvääkin: nimittäin pikku-Chrisin oli aika saavuttaa taaperoikä. Antokin yritti hymyillä puhaltaessaan pikkuherran kakun kynttilöitä.

Suloinen pojasta tulikin :)

Anthony keksi opettaa lapsenlapselleen suutelutaitoja. "Näin sinä sitten joku päivä suutelet kaunista vaimoasi. Muista, että vältä suutelemasta niin, että siitä kuulu ääni, se kertoo huonosta suutelijasta."

Pikku Christoper ei kuitenkaan vaikuttavut kovin iloiselta suuteluharjoitusten jälkeen, hampaatkin tulivat leuasta läpi.

Benjaminakaan ei saanut nukuttua kun Chris niin parkui.

Christina oli taas lempipuuhissaan telepompterin luona selostamassa kuinka kaikkien pitäisi käyttää vaaleanpunaisia mekkoja.

Bridgetiä oli alkanut tympiä Benjaminan jatkuva hoitaminen, joten hän kehtitti suunnitelman. Vaihe 1.) Lörpöttelyä miespuolisen ystävän kanssa puhelimessa, mielistelyä ja kehuntaa, ja lopuksi kutsu kylään.

Vaihe 2.) Pihalle odottelemaan ukkelin saapumista.

Vaihe 3.) Tervehdys poskisuudelmin, joita ei lasketa pettämiseksi, mutta jotka saavat ukkelin ajattelemaan, että kauniilla Bridgetillä olisi tunteista häntä kohtaan, vaikkei todellakaan ole kyse siitä.

Vaihe 4.) Naisellisen viehätysvoiman käyttöä, kevyttä flirttiä."Hei voisitsä muuttaa tänne, kun...?" "Tottakai *tuijottaa Bridgetiä kuin kuuta nousevaa täysin hullaantuneena*"

Vaihe 5.) Ukon stailaus, jonka jälkeen rakkaudesta sokealle miehelle sanotaan seuraavaa: "Täällä onkin nyt vähän täyttä kun sä tulit... Niin että jos sittenkin muuttasit muualle... Ja ottasit ton vauvan mukaas...?" "Käskystä, rouva..."

Vaihe 6.) Tehtävä suoritettu! Muttahei Bridget, unohdit yhden jutun: Ainiin. "Sen vauvan nimi on muuten Benjamina!" huutaa Bridget taksin kaartaessa pois.

Ja näin operaatio Eroon Benjaminasta on saatu päätökseensä.

"Heissan, Benska!" Chrissykin hyvästeli tätipuolensa.

"Sano ukki" "Kukka" Christopher pamautti.

"Haliiiii, Sikke-kisuuu" <3 Suloinen pari.

Jos ei Chrissy muuten ollut isin tyttö, niin ainakin molemmilla oli samat intohimot Ryntää Raitille-peliin. Varo vain, tyttö, ettei sinusta tule pelinarkomaania... Niinkuin minusta!

Toisaalla pikku Christopher opetteli kävelemään ukin avustuksella.

Pian nuoriherra jo tepastelikin tomerasti ympäri taloa. Ihan on muuten äitinsä näköinen poika.

Välillä Chrissy alkoi angstata kun mieleen muistui Ennin petollinen käytös ukkia kohtaan.

(Kuva kadonnut bittiavaruuteen, mutta eipä siinä ollut ihmeitä, vain Christopher leikkimässä sillä karismapupulla...)

"I pashcaa, ii! Repeet!" ystävämme Kaninkupoli julisti voitonriemuisena pikku Christopherillemme. Poikaparka. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Älkää syyttäkö minua Chrisin tulevasta kiroiluiästä joskus vanhuuden hamassa tulevaisuudessa, kun on jo noin varahaisessa iässä pitänyt toistaa vaaleanpunaisen käheä-äänisen muovipupun perässä peräaukon tuotoksien nimityksiä...

Christopher oli näköjään pottailun, kävelyn ja puhumisen ohella oppinut myös raksuilemaan. Taitava poika!

"*Rykäisy* Chrissy, kun sinun syntymäpäiväsikin tässä nyt lähestyvät, niin haluaisitko sellaisen kauniin kaulakorun syntymäpäivälahjaksi?" Anthony aloitteli keskustelua. "Niin, sellainen pukisi sinua varmasti loistavasti, näyttäisit oikein sievältä", Velikin myönteli.

"Ei korut oo oikein mun tyylisiä... Mä haluaisin meikkejä, sellasia kun äidillä on yöpöydän laatikossa."

"Tiesitkös, Veli, että on todella hälyttävää jos lapsi haluaa miekkejä noin kriittisessä iässä. Siitä ei seuraa mitään hyvää..." Anthony puheli paheksuvasti kuultuaan Chrissyn lahjatoiveen. "Niin, niin, juuri niin minäkin ajattelen", Veli nyökytteli varoivaisesti. Ette varmaan ikinä arvaa kuka haluaa olla hyvää pataa appiukon kanssa.

Bridget-paralle oli alkanut ilmetä yhtäkkistä aamupahoinvointia. "Ettei olisi vauva tulossa...?" nainen pohti itsekseen, mutta päätti pitää mölyt mahassaan vielä toistaiseksi.

Mutta kun nainen huomasi kaveeraavansa vessanpytyn kanssa nykyisin aika paljon, hän mietti, että olisi oikea aika kertoa raskaudesta Velille. Tämä otti asian tyynen rauhallisesti.

Toisaalla pikku Chris-parka oli nukahtanut pystyyn, kun kaikki nukkuvaa äitiä lukuunottamatta olivat töissä.

Anthony oli löytänyt jälleen maalaamisesta harrastuksen vapaa-ajalle, ja nyt oli työn alla kaunis muotokuva Bridgetistä.

Anthonyn ollessa päivänokosilla (ja uneksiessa kauniista ja ah-yhä-niin-nuorekkaasta sisarestaan) uudessa riippukeinussa saatiin kuulla iloisia uutisia:

Eräs naapurin tantta oli sattunut löytämään Alessiinan, ja kaulapannan luettuaan hän osasi palauttaa kissan omaan kotiinsa. Pitääkäähän, Shadowit, tästä eteenpäin vähän parempaa huolta lemmikeistänne!

Hyvältä näyttää... Heti toisen palattua toinen häipyy kuvioista. Ehkä Shadoweiden pitäisi vaihtaa lemmikkityyppiä, ostaa vaikka kilpikonna... Pitääpä ehdottaa.

Kyllä tuo Chrissy on vaan niin hyvätapainen tyttö... Ei ihme kun kissat eivät viihdy täällä.

"Nii ja sit vielä arvaa mitä? Just kun se meidän toinen kissa tuotiin takasin niin se toinen katos... Ja sit äiti oottaa vauvaa, siitä tulee kuulemma poika. Ai mistä tiiän? No kun mä kuulin kun äiti sano että lastenhuoneen vois maalata vaaleensinisellä... Mut hei, nähään sit koulussa. Moi!" Chrissy jutteli kaverilleen Alisalle, jonka jo aiemmin olemme tavanneet, päivän tapahtumista.

Toisaalla Chris otti innoissaan vastaan pullollisen lämmintä, vastavalmistettua mahtimaitoa. Anthonykin oli onnellinen voidessaan viihdyttää poikaa, kun oma elämäkin oli jo reilusti ehtoon puolella.

Nicole havaitsi poikansa löytäneen elämästään uusia merkityksiä, joten hän päätti käydä tarkastamassa muidenkin perheensä jäsenten tilanteen.

Joo, Shadowit on loistavia eläintenrääkkääjiä, kissatkin oksentelee ympäri taloa.

Päivän päätteeksi saatiin vielä kuulla ja nähdä iloinen uutinen - uusi vauva syntyisi pian!

Siinäpä se.

Kommaa, ei kommaa, kommaa, ei kommaa... Mitäs minä horisen? Tottakai kaikki lukijat kommentoivat! Vai mitä? Hei, minnekkäs te nyt katositte noin äkkiä...