On jälleen kulunut aikaa viime ekstrasta, mutta unohtakaa menneisyys! Uusi osa, uudet tuulet! (Ja osa on lyhyempi, koettakaa kestää. Ei ole aikaa väkertää jotain 100 kuvan osia joka hiton viikko. Tyytykää tähän tai olkaa tyytymättä.)



Orastava ensilumi muuttui hiljalleen kunnon lumipyryksi, ja koko seutu peittyi paksun lumivaipan alle. Koko lähiluonto tuntui valmistautuvan Christopherin kotiinpaluuseen.



Myös talo pukeutui kauneimpaan juhlapukuunsa ja yritti loistaa yhtä kauniisti kuin Chrisin nuorikko, mutta ei se kuitenkaan onnistunut. Kauniimpaa päivää eivät Chris ja Anitta olisi kuitenkaan voineet kotiinpaluulleen valita.



Kun Bridget oli kiljunut tarpeeksi poikansa nähtyään ja muutkin muodollisuudet oli hoidettu, kaappasi ylpeä äiti komeaksi kasvaneen poikansa lämpimään halaukseen. Myös Chris myönsi kaivanneensa äitiään, vaikka olikin jo iso poika.

-Millä geeneillä sinusta on noin komea tullut, Bridget kihersi poikansa korvaan. Chris vastasi vain hymyilemällä rakkaalle äidilleen.



-Tätä hetkeä täytyy juhlistaa, Bridget kiljaisi riemuissaan, ja koppasi jostakin pari tyynyä, joista heitti toisen Christopherille. Hurja tyynysota oli syttynyt.



Sillä välin Anitta päätti tutustua appiukkoonsa. Neito aivan häkeltyi isän ja pojan yhdennäköisyydestä. Juttu luisti vallan mainiosti, ja Anitta oli tyytyväinen löydettyään näin hyvän paikan asua.



Mutta oliko Anitan ja Velin välillä jotain muutakin kuin (melkein)sukulaisrakkautta? Anitta näet pakeni vessaan jäähdyttelemään kuumenneita tunteitaan.

-Olisiko sittenkin pitänyt valita pojan sijasta isä? nainen mutisi ja sulki silmänsä. -Mutta en minä voi pettää Chrisiä. Ja onhan hänkin minulle läheinen ja rakas, mutten tunne tällaista vetoa häntä kohtaan, hän jatkoi ja päätti, ettei antaisi periksi näin helpolla.



Siltikään hän ei voinut irrottaa katsettaan komeasta Velistä.



Claire-Marielle teki tiukkaa hyväksyä, että isoveikka oli venähtänyt komeaksi nuorokaiseksi sillä välin kun hän oli mädäntynyt kotona läksyjen ja nallejen ummehtuneessa seurassa.



Mutta pahin oli Anthony, joka tuskin huomasi lapsenlapsensa paluuta kaikelta koneella istumiseltaan. Kun Chris kävi koputtamassa isoisäänsä olkapäähän, Anto vain vinkaisi jotakin tervehdyksentapaista ja jatkoi chattailuaan Simdows Live Messengerissä.



-Kuules isäukko, sinä vanhenet silmissä kun vain istut tuon hypnoottiset lootan edessä. Tulisit sinäkin taas syömään yhdessä perheesi kanssa, Bridget naurahti isälleen ja tuuppasi tätä leikillään kylkeen, mutta Anthony vain tuhahti ja istuutui takaisin mesen ääreen.



Anitta päätti tutustua perheen lemmikkeihin siltä varalta, että hän asuisi Christopherin kanssa pidempäänkin. Kissat näyttivätkin pitävän kiltistä Anittasta.



Illansuussa lumihiutaleiden leijaillessa hiljalleen kohti maata Christopher kutsui rakkaansa parvekkeelle. Aika jännät keskustelunaiheet Chrisillä, btw.



-Anitta kulta, olen tässä miettinyt... Chris aloitti epävarmasti

-Niin?

-Tai siis olen tarkkaillut kuinka olet sopeutunut perheeseemme, ja tuletko toimeen heidän kanssaan.
Omatunto nipisteli Anittaa vatsanpohjasta. Mitä jos Chris oli huomannut hänen tunteensa Veliä kohtaan?-Ja olen huomannut, että tulet oikein hyvin toimeen jopa kissojen kanssa, Chris jatkoi ennen kuin Anitta ehti viedä ajatustaan loppuun.



-Ja kun tiedät, miten paljon sinua rakastan...Chrisin ääni hiljeni kuiskaukseksi hänen tuupatessa tyttönsä eteen pienen mustan samettirasian. Voitte vain arvata, kuinka suuresti Anitta yllättyi.



-Voi, miten kaunis se on, Anitta huudahti sokaistuneena sievästä timanttisormuksesta. Hetkessä hän unohti äskeisen epävarmuutensa Chrisin suhteen.

-Eli, tuletko mieh... siis vaimokseni? Chris lausui kohtalokkaat sanat.

-Kyllä! Kyllä minä tulen! Anitta kiljui ja taputti käsiään yhteen innoissaan.



Mutta jo sekuntia myöhemmin Anitta tiesi tehneensä väärin. Arka kyynel valui pitkin naisen poskea.

-Mikä hätänä, rakas? Chris kysyi huolestuneena kihlatultaan

-Se.. se on vain onnen kyynel, Anitta supisi.



Kun kaksoset näkivät miten viisas ja komea Chrisistä oli yliopistovuosiensa aikana tullut, aloittivat he ankaran opiskelun jotta voisivat joskus tulevaisuudessa yltää samaan.



Claire-Mariekin teki vihdoin viikkojen ajalta kertyneet läksyrästit.



Ja kohta olikin jo kevät, ja suuria tunteita ilmassa itse kullakin.



Kuudelta aamulla eräänä kirkkaana kevätpäivänä avioituivat Chris ja Anitta linnunlaulun saattelemana. Anitta oli päättänyt, että koska raskauttakaan ei voinut enää peittää, oli parasta ottaa Chris puolisokseen.



Suudelma sinetöi liiton.



Caitlin säntäsi halaamaan sukunsa tuoreinta jäsentä, Anitta Shadowia.

-Ole onnellinen, että pääsit meidän sukuun. Koko kaupungissa ei oo ketään yhtä rikasta kun me, eikä meidän sukuun pääse helposti kun me ollaan niin koppavia.

Anitta naurahti Caitlinin vitsintyngälle, mutta nauruun oli toinenkin syy: hän oli juuri tajunnut tehneensä loistavat kaupat naidessaan itsensä tähän jo kuuluisaan sukuun.



-Oli muuten tosi jees keskeyttää opinnot ja muuttaa takaisin tänne, Chris totesi nuorelle vaimolleen.



Sitten pihatielle kaahasi auto, jonka oli määrä viedä tuore aviopari ihanalle lemmenlomalle Kolmijärvelle.



-Pidä huolta itsestäsi, Chris huikkasi pikkusiskolleen vielä ennen astumistaan taksiin.

___________________________________________________________________________

JA NYT, OIKEASTI, KOMMENTOIKAA! Tämä saattoi olla suvun viimeinen osa, mikäli huomaan että minulla on enää pari vaivaista lukijaa. En ole luovuttajatyyppiä, mutta on yksinkertaisesti tyhmää kirjoittaa osia tyyliin yhdelle tyypille. JOS HALUATTE, ETTEI TÄMÄ OSA JÄÄ VIIMEISEKSI, KOMMENTOIKAA!