Edeltävässä osassa koitti Ashleyn aika saavuttaa teini-iän riemut. Nicolelle ja Joonatanille syntyi vielä kolmas lapsi, Anthony. Andrew myös lähti yliopistoon. Millainen teini Ashleystä tuleekaan?

Tällainen neito Ashleystä sitten kasvoi. Tavoitteekseen hän sai suosion. Elämäntoive ei vielä näkynyt, laitan sen myöhemmin. Hän pitää eniten mustatukkaisista, hyväkuntoisista miehistä, jotka eivät käytä meikkiä.

Kasvettuuan hän halusi vielä maalailla jonkin aikaa, tähtäimessään Taidetähti-stipendi-ja sen hän myös sai. Sen, ja simakatemian apurahan. Andrew sai täsmälleen samat stipendit.

Sitten Ashley ja Andrew häipyvät yliopistolle. Talossa tuli kamalan hiljaista.

Ja sitten koittikin jo Anton ensimmäisen koulupäivän aamu. Hänen todella tyylikkäät ulkovaatteensa ja koulubussi oli selvästi luotu yhteen

Mielenkiintoisen näköisiä nuo simien läksyt =)

Mutta hei! Mitäs ihmettä tämä meinaa? Noh, se on vain Nicolen kaverin-kaveri Kreivitär, joka on tullut vähän kyläilemään, ei sen kummempaa.

Kreivitär vaikutti ihan vaarattomalta tyypiltä. Täytti koirien kaivamat kuopatkin.

Lellivauva-Antosta pidettiin todella hyvää huolta. Nicole oli koko ajan halailemassa poikaa. Vaikkei hänellä näyttänyt olevan mitään sitä vastaankaan.

Välillä Antoon kiinnitettiin huomiota liikaakin. Nicole ryntäsi pojan perään tämän lähtiessä kouluun, ja jopa kun tämä oli menossa sinne, missä kuninkaatkin käyvät yksin.(kuten edellisessä kuvassa)

Sitten tuli talvi.

Toisinaan ihmettelen SimCityn luonnonoloja. Perhosia keskellä talvea?

Ja sieltä se sitten tuli. Se odotettu ja kaivattu kymppi. Mutta kun kymppi tuli, lumet meni.

"Kuulehan nyt. Jos pidät tuon linjan liike-elämässä, joka sinulla nyt on koulussa, niin voit kymmenen simvuoden kuluttua ostaa itsellesi valtamerilaivan!" Joonatan suunnitteli Anton tulevaisuutta.

"Ja niin pikkuautomaan pikkuautoprinssi sai pikkuautoprinsessan ja puolet pikkuautovaltakuntaa." Hän satuili Antolle.

Anto oli kuitenkin isäänsä kehittyneempi. "Äiti, onko X=1/2 Y potenssiin kaks?"  "Öh, jospa keskityttäisiin nyt tähän shakinpeluuseen..." Nicole yritti väistää Anton epähelpon kysymyksen. Hänkun ei ollut koskaan käynyt kouluaan loppuun.

Nicole oli jo kauan halunnut jotain, jota hän voisi hoivata. Ja kun uutta vauvaakaan ei voinut saada, päätti hän ostaa mamsterin. Hän nimesi sen Sherlock Holmesiksi.

Joonatanin työkaverin (niin, juuri sen, joka on täällä aina kun Nicole synnyttää) peloteltua Joonatanin kauan sitten tuoman akvaarion kaloja kuolivat ne säikähdykseen (en huijaa! se on ihan totta!)

Ja sitten Joonatanin olikin jo aika siirtyä elämän ehtooseen. Hänen viimeinen ajatuksensa ennen kasvuaan oli: "Pakko saada se ylennys huomenna! Hei, mäpä toivon sitä kun puhallan kynttilät!" Joonatanin toivomus toteutui: Seuraavana päivänä hänet ylennettiin jalkapallojoukkueen valmentajaksi!

Mutta nyt takaisin nykyhetkeen. "Vanhukset rulettaa!" Nicole kiljui.

"Vanhuus kannattaa!" Hän jatkoi karjumistaan herran kasvettua.

Tällaiseen tyylin Joonatan sitten päätyi.

Ensimmäinen asia, jonka hän teki, oli se, että hän peitteli itserakkaan lellikkipoikansa, joka uneksi vain itsestään.

Joonatanilla oli voimia siivota akvaario vasta nyt. Kalojen kuolema otti tietotavoitteisella simillä koville, ainakin hänen ajatuksissaan.

"Ja tässä....se ylennys...tulee." Joonatan ähisi. Eipä aikaakaan, kun kuntopisteet olivatkin jo täynnä. Nyt sitten vain odotellaan, milloin ylennys eläväksi legendaksi tulee!

Nicolellakaan ei kaupunginjohtajan titteli ollut kaukana.

Mutta mitä ihmeen laatikoita nämä ovat?

Ei hätää. Se oli vain ruokakuskin auto sisältäpäin.

Ei tainnut kasvu olla ihan maailman kivoin asia Anton mielestä, kun noin pitää kasvojaan peitellä.

Teiniksi poika kuitenkin varttui. Myös Anto, kuten molemmat isotsisaruksensakin, sai suosiotavoitteen, ja elämäntoiveeksi arpoutui kapteeni sankarin ammatti.

Tarvittiin vain pieni tyylinmuutos, ja lookki oli täydellinen!

Kauaa ei siitä kuitenkaan nautittu. Poika tilasi taksin, ja häipyi yliopistolle.

"Päästyään eroon" pojastaan Nicole ja Joonatan viettivät oikein kunnon muhinointihetken.

Ja näihin romanttisiin tunnelmiin päätty osa 4. Osa oli vähän tökkivä ja nopeasti etenevä, toivon ettei se kamalsati haittaisi? Kommentointi on hyvin toivottavaa! Ensi osassa luvassa ei-enää-lasten hurjaa yliopistoelämää.

Kommenttia tulemaan, pyytää minä :)