Eräänä sateisena syyskuun päivänä kaarsi muuttoauto suuren tontin laidalle. Autosta astui ulos nuori punatukkainen nainen. Hän paukautti auton oven kiinni perässään, ja käveli huokaisten muutaman askeleen. Tässä olisi hänen elämänsä. Tämä olisi hänen kohtalonsa.

   Sinä päivänä oli taivas harmaa, ja tummien pilvien peitossa. Se päivä oli synkkä. Mutta onneksi myös viimeinen sellainen.

  Tämä nainen oli Nicole Shadow. Hän oli syntynyt mainittavan varakkaaseen sukuun, mutta naisen katala velipuoli oli juonitellut koko valtavan perinnön itselleen. Naisen olisi siis aloitettava aivan pohjalta. Hänelle oli silti jätetty vähän pikkuhiluja, niinkuin nyt miljonääri-velipuoli tapasi sanoa, 20 000 simoleonia, ja niillä hänen oli pitänyt ostaa itselleen jokin paikka, minne rakentaa talo. Kiinteistönvälittäjä oli kaupannut hänelle pientä viihtyisää tonttia meren rannalta. No, jokaisella olkoon omat käsityksensä pienuudesta. Tontti oli valtava, tuntui ettei loppua näkynyt. Ja rahaa jäi tasan 4800 simoleonia. Nicole oli ollut raivoissaan. Mutta minkä sitä kohtalolleen mahtoi. Onneksi sattuma oli järjestänyt hänet pois tuosta kaupungista, jossa eli vain surullisia muistoja onnettomasta lapsuudesta. Tontti sijaitsi pienessä tuppukylässä nimeltään Pihlajalehto. Hollywoodissa kasvanutta Nicolea arvelutti hieman, kuinka hän sopeutuisi tähän hiljaisuuteen, mutta vain aika voisi sen näyttää. Eihän hän tiennyt mitään koko paikasta. Mutta sinne hän vain muutti, ja sinne hän myös jäi.

Nicole katseli näkymää edessään. Se ei ollut järin rohkaiseva. Harmaa taivas ja sateesta märkä, kulahtanut ruohikko olivat omiaan angstaaville ajatuksille, jotka hetkessä täyttivät yleensä niin pirteän punapäämme mielen.

Tältä näyttää Nicole Shadow. Hänellä on perhetavoite, ja hänen elmäntoiveensa on saada kuusi lastelasta. Hän on horoskoopiltaan härkä, ja hänen luonteensa on tämmöinen: S/S4, U/M6, L/T4,V/L7, M/K4. Hän pitää parrakkaista blondeista miehistä, jotka eivät juoksentele alusvaatteisillaan.

Jostakin oli kuitenkin aloitettava huolimatta surkeista olosuhteista, varsinkin jos ei halunnut viwttää yötään taivasalla. Mukavuuksiin tottunut Nicole tilasi paikalle paikallisen rakennusfirman 'Pikapikaa talo pystyyn', joka paljastui yhden miehen täystuhoksi. Siispä Nicole rakensi ihan itse itselleen pienen erakkohuoneen,  jotta saisi edes katon päänsä päälle.

Tämmöiseltä näytti koppero sisältäpäin. Yllättävän hyvää jälkeä työhön tottumattomalta, Nicole totesi itsekseen ja hymähti ajatellessaan, mitä sukulaiset miettisivät, jos tietäisivät hänen rakentaneen itse oman talonsa. Tai no, talon ja talon... Yllättäen Nicolen mieli kuitenkin täyttyi kapinahengestä, ja hän lupasi itselleen, että näyttäisi vielä aliarvioiville sukulaisilleen, mihin oikein pystyi. "Tämä tyttö ei jää tuleen makaamaan", hän intoili täynnä tarmoa.

Kuitenkaan SimCityssä ei mitään saanut ilman rahaa, ja rahaakin hän epäili tarvitsevansa. Siispä neiti etsi itselleen ammatin. Politiikkauralla oli vapaana kampanjatyöntekijän paikka, ja poliitikon ura tuntui houkuttelevalta. Mitähän velikin sanoisi, kun huomaisi sisarpuolensa ehdolla presidentiksi...? Nicolen ajatusketju keskeytyi iloiseen tervehdykseen, joka tuntui kuuluvan takaa päin.

Tulija paljastui kaupungin ökyrikkaan perheen perijäksi, joka esitteli itsensä Pertti Eririkas neljänneksi. Miehen mieleen ei tuntunut mahtuvan mitään muuta kuin raha, raha, jaa....raha. Nicolen nähdessään hän uskaltautui kuitenkin pieneen flirttiin: "Hei beibe, ootsä vapaa tänä iltana?" Nicole katsoi miestä oudoksuen, arvioiden hänet päästä varpaisiin, tai oikeastaan varpaista päähän, sillä miehen kasvot nähdessään Nicole sai yllättäin oksennuksenmaun suuhunsa, ja juoksi sisälle huikaten mennessään miehelle, ettei tarvitsisi vavautua palaamaan enää ikinä. Mielikuva lapsista tuollaisilla kulmakarvoilla oli saanut Nicolen mielikuvituksen lentämään vähän liiankin korkeisiin sfääreihin(?), sillä huonommalla tavalla.

Seuraava vieras talossa olikin sitten jo huomattavasti miellyttävämpi, vaikka oikeastaan hauva oli vasta ensimmäinen vieras, Pertti kun oli tullut torjutuksi jo kadulla.

Pertin kuvottavat kasvot pyörivät Nicolen mielessä kuitenkin vielä pitkän aikaa hauvelin jonkanimeäenmuista lähdettyä, joten ne oli yritettävä unohtaa töllöttimen ääressä Hollywood-starojen täydellisiä botox-kasvoja tuijotellen.

Tyytyväisenä työpaikastaan ja Pertin lähtemisestä Nicole valmisti itselleen illalliseksi juustopastaa. Ihme kyllä, hän ei saanut minkäänlaista vahinkoa aikaan nollasta ruoanlaittopisteestään huolimatta. Ensimmäinen ateria, jonka Nicole oli omin pikku kätösinsä valmistanut onnistui täydellisesti, ja oli kaiken lisäksi halpa. Hyvin lähti naisen kapina sujumaan ;)

Taide ja sen tekeminen olivat aina kiehtoneet häntä. Nainen tapasi maalailla modernia taidettaan keskellä yötä, koska silloin sai hänen omien sanojensa mukaan enemmän inspiraatioita teoksiin. Mitä lie silläkin tarkoittanut, ensimmäinen maalaus oli kuitenkin 'se tavallinen' eli vihreämekkoinen lettipää pirteän pinkillä taustalla.

Seuraavana iltana eräs ohikulkija tärppäsi enemmän kuin Pertti eilen. Nicole vaistosi heti alusta asti, että tämä mies oli Se Joku, eli tuttavallisemmin mies jonka kanssa hän halusi vanheta.Mitäs siitä, että Joonatan Tervo kertoi tykkäävänsä löyhkääsivtä simeistä, sillä sen kerrottuaan hän heitti melkein saman kommentin kuin Pertti aikaisemmin päivällä: "Beibi, sä oot hotti tapaus", ja tuolla tokaisulla sai sankarittaremme säteilemään onnesta.

Nicole ei aikaillut. Hän tunsi, että tämän miehen kanssa kemiat naksahtivat kohdalleen. Joonataninkin kiinnostus kohosi huippulukemiin. Tällä menolla Joonatan olisi hänen omansa parissa päivässä, nainen laski kaikilla yhdeksällä sormellaan. Eiku...

Pian Nicole sai kokea jotakin ainutlaatuistakin kevyen flirtin ohella: kahdeksantoista vuoden korkeassa iässä hän sai ensisuudelmansa mieheltä, jota vahvasti epäili rakastavansa.

Illan tulos: molemminpuolinen ihastus.

Aamulla aurinko tuntui paistavan kirkkaammin kuin koskaan. Tullessaan töistä Nicole sitten kutsui Joonatanin kylään hämärän laskeutuessa ja luodessa romanttista tunnelmaa.

Nyt Nnainen epäili, että olisi aika toimia, mikäli mielisi saada Joonatanin omakseen vielä sinä iltana; hän joi ennustajaeukolta osatamansa lemmenjuoman, ja Joonatan tuntuikin olevan aivan hänen pauloissaan.

Tunnelma lämpeni hetki hetkeltä.

Ja ei kestänyt kauaakaan kun hän tunsi Joonatania kohtaan vielä jotakin paljon syvempää. "Taidan olla rakastunut.." neitokainen mietti onnellisena, ja tiesi tunteiden olevan mollemminpuolisia. Vielä tuona samaisena iltana muutti Joonatan taloon tuoden vähän päälle 11 000 simoleonia....

...ja tämän verran roinaa. Kaikki myytiin akvaariota lukuunottamatta. Koska Nicole oli onnistunut säästämään jo 10 000 simoleonia ahkeralla työnteollaan (hikeä ja kyyneliä, nähkääs), oli rahaa nyt yhteensä n. 49 000. Tavarat tuottivat aika hyvin!

Joonatanista kehkeytyi oikea komistus pienellä parturoinnilla, vaikkakin kuvassa herran ilme on melko tyhmä, sanoisinko. Joonatan on tietotavoitteinen, ja elämäntoiveensa on olla elävä legenda. Joonatan on jousimies, ja hänen luonteensa on tämmöinen: S/S2, U/M3, L/T9, V/L7, M/K4. Hän pitää löyhkäävistä, silmälasipäisistä naisista, jotka eivät ole hyväkuntoisia. On kieltämättä kyllä aika...köhköhköh...erikoinen maku.

Joonatanin rahoilla uusittu talo :)

Nuoripari oli aivan rakkaudesta humaltunut, eivätkä nähneet mitään muuta kuin toisensa. Ei hiellä ollut edes nälkä, ja jos olikin, niin he söivät ainoastaan toisiaan. 

Joonatan oli titteliltään kaupunginjohtaja, ja seuraavana päivänä Nicole hämmästyi nähdessään herran kimppakyydin. Herra oli muuten hommannut rouvalleen muutaman ylennyksenkin, kun oli vaikutusvaltaisessa asemassa samalla uralla kuin avopuolisonsakin.

Sinä päivänä mies sai töistään 50 000 simoleonin tuntuvan bonuksen. Nyt olivat parin rahahuolet ohi lopullisesti!

Muutamaa päivää myöhemmin Joonatan ja Nicole päättivät mennä naimisiin, kun varat nyt kerran riittivät kunnon häämenoihin. Nicole teki vielä viime hetken valmisteluja.

Viimeksimainittu yritti seistä suorana ja näyttää hyvältä hääkuvassa, mutta Joonatan se senkuin kaiveli kainaloitaan. Ja niin siinä sitten kävi, että Joonatanista tuli osa Shadowin suurta (miten sen nyt ottaa) sukua, herrasta tuli siis Joonatan Shadow.

Vihkiseremonian jälkeen syötiinkin sitten herkullista hääkakkua. Nam!

Osa häävieraista oli varsin mukiinmenevän näköisiä. Vaimoainesta, vaimoainesta.

"Mun mielestäni me kaivattaisiin elämäämme sellaista pientä päivänpaistetta" Nicole vihjaili häiden jälkeisenä iltana. "Paistoihan se aurinko tänäänkin. Nyt mä en oikein tajua...?" Joonatan ei käsittänyt sitten yhtään. No, kaikki muut varmaan käsittävät mitä Nicole haki takaa... Lopulta tumpelo Joonatankin tajusi, että lakanoitahan se Nicole halusi pöllyyttää! Pelehdyksen jälkeen Joonatan vielä kääntyi katsomaan nukkuvaa vaimoaan. Voi, miten onnellisia he olivatkaan yhdessä!

Nicole rakasti naapuruston kodittomien kissojen leikittämistä. Siitä tuli sellainen hyvä olo, ja tiesi tehneensä päivän hyvän työn. Ei sitten kuitenkaan älynnyt ruokkia niitä kissoja tuo Nicole...

Toisaalla Joonatan maalasi kaunista kuvaa rakkaasta vaimostaan.

Pian olohuoneen seinällä komeili kaksi muotokuvaa, Joonatanin kätten työtä molemmat.

Talvi oli tullut tähänkin tuppukylään, vaikkei Nicole sitä olisi uskonutkaan. Majakkakin oli alkanut näyttää kotoisalta, ihan kuin se olisi osa naisen sydäntä, pala sitä maailmaa, jota hän rakasti.

Seuraavana päivänä Nicole tunsin vatsansa pompahtavan. "Joonatan! Susta tulee isä!" hän kiljui, mutta herraa ei näyttänyt kiinnostavan erikoisemmin. Perheenlisäystä oli siis odotettavissa. Miknkä takia Joonatan muuten aina esittelee kainaloitaan, kun jotain tärkeää tapahtuu? :D

Talon toistaiseksi ainoana miehenä herra halusi pitää kuntonsa yllä. Hän oli vaihtanut uraansa politiikasta urheiluun, ja saanut jo pari ylennystäkin. Herran elämäntoive oli nimittäin elävä legenda, kuten jo aiemmin on mainittukin.

Ennen kuin Nicole huomasikaan, kasvoi vatsa jälleen. Synnytys lähestyi vauhdilla, ja naisen vatsanpohjassa myllersi jännitys. Kunpa kaikki vain menisi hyvin.

Ja sitten Joonatanin ollessa töissä tunsi Nicole synnytyspolttojensa alkaneen. Suvun uusin tulokas pyrki innokkaasti maailmaan.

"Hei, eikö joku voisi vähän helppiä?" nainen parkaisi, mutta paikalla ei ollut ketään halukasta auttajaa.

Ja näihin tunnelmiin päättyy siis ensimmäinen osa. Seuraavassa osassa luvassa lapsi(a?) ja heidän kasvuaan.

Kaikki, jotka lukivat koko tämän osan, voitteko kommentoida edes niin lyhyesti kuin että "luin" tai vastaavaa. Olisi tosi kiva tietää, moniko tätä seuraa :) Niin ja muistutan, että välillä kuvat näkyvät, ja välillä eivät. Jos koneellasi on nyt huonompi päivä, niin yritä saada kuvat näkyviin napsauttamalla hiiren kakkospainikkeella sitä raksia tuossa kuvan tilalla, ja valitse 'näytä kuva'. Jos ei toimi, niin yritä toisena päivänä, josko koneesi olisi paremmalla päällä :) Sama pätee kaikkiin osiin tästä eteenpäinkin.